Meillä oli käymässä ihana kiertueliina! Se asusteli meillä viikon ja pääsi mukaan seurakuntaan, pihakävelylle, kotihommiin sisällä, leikkipuistoon, kantoliinatreffeille ja kauppareissuille.

Mitä haluaisin sanoa Paradisaean The Love That Casts Out Fear - liinan kantotuntumasta? No, ainakin seuraavia juttuja. Letkeä on ensimmäinen adjektiivi, joka liinasta tulee mieleen. Se on ennemmin kova ja sileä kuin pehmeä ja tahkea, mutta pysyy kuitenkin sidonnassa paikallaan hyvin - onkohan se kudonnan ansiota. Tukevalta vaikutti. Olin epäileväinen tenceliä kohtaan, mutta ei se tuntunutkaan yhtään pahalta. Tencel muistuttaa jossain määrin levää tai Seacellia, jota omistamissani konekudotuissa liinoissa on. Yllätyin siitä, miten hyvin liina toimi lyhyenä. Toimisi varmaan hyvin pitkänäkin, muumioliinana, koska liukuu kivasti paikoilleen. 

Käytän sidonnoista eniten karkkikeppislipooveria selässä ja keskeytettyä kietaisuristiä edessä. Kokeilin tällä ihanalla Paradisaealla myös HJBC:tä, mutta siinä kannettavan painopiste tulee niin eri kohtaan kuin sliparissa, että tuntui hassulta kantaa. Liina kuitenkin taipui oikein hyvin myös kaksikerroksiseen sidontaan. Jonkin aikaa kanniskelin taaperoani myös ihan slipknot-rengasliinankorvikkeessa. Siinäkin se toimi ihan hyvin - vaikuittaisi siis olevan ihan oikeasti tukeva kaveri. Olkapään kestävyys loppui ennemmin kuin liinan.

Liinan ulkonäkö sitten? Hehkuva! Mahtava! Mykistävä! Oliko muuta kysyttävää? Loimen värit ovat jotenkin erityisen onnistuneet, sointuvat yhteen näyttämättä liian raidallisilta ja hehkuvat elämää. Tumma kude tuo liinaan luonnetta ja tekee siitä "farkut" - väri tuntuu sopivan kaiken kanssa yhteen. Tosin omaan käyttööni tykkäisin ihan inasen vaaleammasta yleisilmeestä. Reunat ovat kauniit ja mukavat. Palttinareunat ovat helposti vähän kovan tuntuiset liinassa, joten tämä sidoksen mukainen reuna miellyttää minua. Keskimerkin olisin mieluusti nähnyt, koska en osaa kuvitella, millainen keskimerkki sopisi liinan arvoon! Pitäisi kyllä olla jotenkin erityisen hieno keskimerkki. Oranssi tuotelappu on aika iso ja liinan hännässä tietysti aika näkyvissä. Ei se hirveästi kyllä minua häiritse, mutta tuli nyt mieleen. Mieluummin oranssi kuin valkoinen. Kaunis käsiala lapun kirjoittajalla.

Että kiitos ja kukkanen lainasta!

Kantoliinaviikon pelastava perjantai lipsahti lauantain puolelle, hups.

Jossain muistutettiin siitä, että vastasyntynyt on tottunut olemaan koko ajan kiinni äidissä. Hänestä ne hetket, jolloin kukaan ei koske, ovat outoja ja ehkä vähän pelottaviakin. Niinpä vastasyntynyt pikkuriikkinen ei haluaisi olla muualla kuin sylissä.

Kun oma pikkuipanamme oli pari viikkoa vanha, meille tuli grilli. Mieshän sitä grilliä pääosin kokosi, mutta minä aloin harjoitella kantamista ja autoin lapsi liinassa aina välillä lajittelemaan ruuveja ja lukemaan kokoamisohjeita. Kantaminen oli vielä silloin uutta, liina varmaan jäi vähän löysälle ja lapsenkin asento taisi olla kehtoasento, jota ei nykyään edes suositella. Selkäkin siinä hiukan tunsi joutuvansa töihin. Aina välillä kävin laskemassa nukkuvan nyytin sänkyynsä, mutta aika pian pieni kitinä kertoi, että sänky ei ollut yhtä kiva paikka kuin syli tai liina.

Juhannusjuhlilla ruokailut järjestettiin ulkona isossa teltassa, jonkin matkan päässä majoitushuoneestamme. Siellä taisin lopulta oppia sitomaan trikoisen liinan, kun viikon verran kanniskelin pikkuista kaikki ruokailut ja ulkoilut. Kukapa niitä tyhjiä vaunuja olisi vauva sylissä halunnutkaan lykkiä väkijoukossa.

Olen käynyt vaunulenkeillä, joiden lopputulos oli se, että toinen kantaa vauvaa ja toinen työntelee tyhjiä vaunuja. Nykyään meillä on aina kantoreppu varmuuden vuoksi mukana, vaikka ei sitä ihan niin usein enää tarvittaisikaan. Jossain kohtaa kauppareissut hoituivat parhaiten niin, että vauva nukkui menomatkan vaunuissa, siirtyi kaupassa reppuuun tai liinaan ja työnsin ostokset kotiin vaunuissa.

Kantaminen on meille arkipäivää. Ehkä kantaminen on toiseksi parasta heti syömisen jälkeen. Jos maito ei auta, niin kantaminen auttaa moneen suruun ja murheeseen. Kantamisen iloa!

Ensimmäinen kantoliinani oli erittäin onnistunut ostos ottaen huomioon olosuhteet.

Liina on kudottu Amazonas Carry Sling Kalahari, jonka raksamitalla mittasin 4,6m pitkäksi (Amazonasin sivut sanovat mitoiksi 450cm x 70 cm, kankaan neliöpainoksi 180 g/m²). En ole vielä yli kymmentä erilaista kantoliinaa testannut, mutta tämänhetkisen kokemukseni mukaan sanoisin tätä ohuimmasta päästä olevaksi ja melko helpoksi kiristellä ja sitoa. Ohuutensa vuoksi varmasti parhaimmillaan pikkuisen tyypin kanssa.

Tämä kantoliina oli tosiaan melkoisen sokkona saatu yksilö. Olin kiinnostunut kantamisesta ja tiesin, että kantoliinat ovat melko kalliita. Kun vanhempani sitten reissasivat ja kysyivät, mitä saisi olla tuliaisiksi, heitin sitten ilmoille: "tuokaa kantoliina". Siinä vaiheessa en tiennyt, että kantoliinoja on erilaisia ja erituntuisia, enkä tiennyt kantamisesta oikeastaan hölkäsen pöläystä.

Äiti lähettää viestiä reissusta:
Äiti: "Olen täällä lastentarvikeliikkeessä. Näitä kantoliinoja on erilaisia. Millaisen haluat?"
Minä: "Millaisia siellä on? En tiedä."
Äiti: "Täällä on esimerkiksi joku Moby, joka puetaan päälle niin kuin paita ja vauva laitetaan siihen kyytiin. Otanko sellaisen?"
Minä: "Ei, tuo joku ihan tavallinen."
Äiti: "Minkä värisen haluat?"
Minä: "Tuo joku kivan värinen. Ei sinistä, mutta muuten ihan sama, kyllä sä tiedät."

Kun olin jo saanut tämän liinan, kuulinkin tutulta, että trikoinen liina voisi olla hyvä alkuun. Ehdin jo vähän stressata, että miksei tullutkaan trikoista pyydettyä. Sain kuitenkin trikoisen ilmaiseksi kaverilta ja taisin käyttää sitä pari kuukautta. Sitten kokeilin tätä kudottuani ensimmäistä kertaa, ja 5-6 kg vauvaa tuntui paljon kevyemmältä kudotussa liinassa. Niinpä trikoinen liina jäi kaapin pohjalle ja tämä pääsi käyttöön.

Antamillani toiveilla on suorastaan ihme, että reissusta tuliaisiksi löytyi kudottu liina, joka oli oikean pituinen minulle - riittää kietaisuristiin - ja jolla oli hyvä harjoitella pikkaisen kanssa. Kulunut kesä oli myös kuuma, joten ohut puuvillaliina oli näin jälkikäteen ajateltuna oikein sopiva kaveri meille. Onnea liinahankintoihin!

PS. Kantoliinaviikon 2014 takaumatorstai!

Lapsi haalariin, reppuun, yhteinen takki meille päälle ja tavarareppu selkään.

Oikaisen metsän läpi bussipysäkille.

Kun bussi saapuu, hyppään kyytiin etuovesta ja maksan bussimatkani (se kantamisen surullinen puoli).

Istun invalideille, vanhuksille ja vauvamahaisille tarkoitetulle paikalle. Siinä kyltissä voisi olla kantajankin kuva.

Bussista pois hypätessä muistan kiittää kuskia.

Kaupungilla kulkiessa ja eri paikoissa käydessä sitä törmää portaikkoihin jos jonkinlaisiin. Muutamat niistä olisi ollut helppo kiertää hissillä, toisista olisi ollut enemmänkin vaivaa. Mutta kun oli pikkuipana kantorepussa, ei tarvinnut miettiä hissireittejä, vaan lampsin ihan rappusia normaaliin tyyliin.

Eikös ole hyvää kantoliinaviikon kuntoilukeskiviikkoa se, että valitsee rappuset hissin sijaan?

Vauva kasvaa ja käytössä on ollut Tulan kantoreppu vauvatuella. Mutta milloin on oikea aika siirtyä pois vauvatuesta? Koska Tulan vauvatuen voi jättää pois? Kuinka kauan vauvatukea tarvitaan Tulassa?

Tulan omissa ohjeistuksessa sanotaan, että vauvatukea tulisi käyttää 3,5kg - 7kg painoisen lapsen kanssa. Noin seitsemänkiloisen pirpanan voisi siis laittaa reppuun ilman vauvatukea. Painoa oleellisempaa on kuitenkin vauvan jalkojen pituus. Testaamalla selviää, olisiko vauva jo valmis matkustamaan kätevästi ilman ylimääräisiä tukihärpäkkeitä.

Alla olevassa kuvassa paneeli on sopivan kokoinen. Sopivankokoisen paneelin tuntomerkit ovat:

• paneeli ylettyy polvitaipeesta polvitaipeeseen
• vauvan pylly on syvällä repussa
• vauva pystyy halutessaan heiluttelemaan jalkojaan polvista alaspäin

Jos paneeli on ihan vain pikkuisen liian leveä, sitä voi kaventaa jommalla kummalla seuraavista kikoista.

1) Voit rullata pyyhkeen tai harson vauvan pepun alle reppuun:

2) Voit kaventaa paneelia huivilla. Pujota huivi paneelin ympäri ja solmi vauvan pepun alle:

Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua!

PS. Nyt on kantoliinaviikon taidot jakoon -tiistai!